Jättijauhelihapihvit yllätyksillä

Jääkaappi pitää tyhjentää, kun lähtee matkalle. Päätin tehdä sen tällä kertaa mureketaikinaan. Välimerellinen tahna oli kerännyt jo melkoiset homeet, joten se meni suoraan roskiin. Sen sijaan mukaan päätyivät ruokakerma, muna, rucola ja chorizoviipaleet, joista olin huolissani.

Jättipihveihin on kätkeytynyt vaikka mitä. Meleko maukkaita tuli.

‘Jättipihveihin on kätkeytynyt vaikka mitä. Meleko maukkaita tuli.

Jättijauhelihapihvit yllätyksillä

400 g naudan jauhelihaa
1 muna
1 dl korppujauhoja (vanhoista leivänkäntyistä jauhettuja)
1,5 dl Kolme juustoa -ruokakermaa
1 tl suolaa
timjamia
oreganoa
ripaus chilihiutaleita
puoli ruukkua rucolaa
0,75 dl aurinkokuivattuja tomaatteja paloiteltuna
5 viipaletta chorizoleikkelettä

Anna jauhelihan lämmetä huoneenlämmössä jokunen tovi, samoin munan, jos säilytät sitä jääkaapissa. Sekoita korppujauhot, kerma ja suola. Lisää jauheliha, silputtu rucola, pilkottu chorizo ja muut aineet. Vaivaa käsin muutama minuutti.

Lämmitä pannulla halutessasi tilkka öljyä, tosin pärjäät varmasti ilmankin, koska rasvaa tulee myös chorizosta ja tomaateista melkoisesti. Jaa taikina neljään osaan, pyöräytä siitä pullat ja laita pannulle. Painele lastalla litteiksi pihveiksi. Paista pihvit pannulla, käännä vain kerran.

Käytin yhden pihvin saman tien purilaiseen, jonka tein kaupan valmiiseen pita-leipään.

Jääkaapintyhjennysmegapurilainen oli muheva ja täyttävä

Jääkaapintyhjennysmegapurilainen oli muheva ja täyttävä

Purilaisen täytin muutamalla miniluumutomaatilla, pestolla, oliiveilla ja cheddarilla. Koko olisi riittänyt isommallekin miehelle.

Pelastetut täytetyt paprikat

Suippopaprika alkoi näyttää aika kurttuiselta. Huomenna lähden myös viikonlopuksi reissuun, joten jääkaapista piti yrittää pelastaa edes jotain. Siispä täytin taas paprikaa, iltapalaksi. Uunissahan tuo kurtistuu entisestään, joten siloposkisuudella ei ole niin väliä. Tällä kertaa mukana ovat ystävämme couscous ja vuohenjuusto sekä nahistuvat miniluumutomaatit. Ja pari muuta ainetta.

Pelastetut paprikat. Jos haluaa esteettisesti jotain vähemmän arveluttavaa, kannattanee jättää pinaattipesto pois.

Pelastetut paprikat. Jos haluaa esteettisesti jotain vähemmän arveluttavaa, kannattanee jättää pinaattipesto pois.

Pelastetut paprikat
(yhdelle)

yksi iso suippopaprika
0,5 dl couscousia
0,5 dl kasvislientä
pieni nokare voita
tuoretta timjamia
pippuria
pieni valkosipulinkynsi
2 tl pinaattipestoa
5 oliivia
4 miniluumutomaattia
4 palaa vuohenjuustoa

Halkaise paprika pituussuunnassa, poista kalvot ja siemenet. Voitele uunivuoka. Kaada kiehuva kasvisliemi couscousin päälle ja anna turvota hetki. Sekoita mukaan voi, mausteet, valkosipuli, paloitellut tomaatit ja halkaistut oliivit sekä pinaattipesto.

Täytä paprikat couscousseoksella. Asettele päälle vuohenjuustot, valuta vielä vähän öljyä päälle ja laita 200 asteiseen uuniin grillivastuksen alle muutamaksi minuutiksi, kunnes juustot ovat pehmenneet ja vähän saaneet väriä pintaan.

Shepherd’s Pie

Perunaa keittiössäni, ehkä kahdesti vuodessa. On pitänyt testata paimenen piirakkaa jo kauan. Että mitä ihmeellistä siinä jauhelihalaatikossa muka on, kyllä sitä jokaisessa lapsiperheessä syötiin ainakin 80-luvulla. Englantilaisten paimenten piirakkaan kuuluisi alunperin lammas (johon ehkä laatikon nimikin liittyy), mutta pikaisella googlailulla lähes kaikissa resepteissä vaihtoehtona oli myös nauta. Silloin tosin ruuan nimen pitäisi olla cottage pie, tiesi joku kertoa. Myös worcestershire-kastiketta pitäisi käyttää, mutta Hävikistä herkuksi -hengessä hävitän hävikin jo ennen sen ostamista, eli jätin kastikkeen kauppaan. En keksi sille muuta käyttöä ja teelusikallisen takia ei huvita pulloa ostaa.

Versiossani on myös perunaa vähemmän kuin monessa muussa. Ei ollut kaapissa enempää, kun kaupassa alkoi hirvittää, että onpa monta perunaa. Perunaisemman version saa esimerkiksi tuplaamalla muusiosion tarvikkeiden määrän. Minulle tämä riitti mainiosti. Joissain resepteissä käytettiin myös enemmän kasviksia, esimerkiksi porkkanaa tai herneitä.

Kannattaa antaa piiraan jäähtyä jonkin verran ennen syömistä, muuten palaa kieli ja maut eivät oikein erotu palaneella kielellä.

Shepherd's Pien kruunaa pecorino isona raasteena

Shepherd’s Pien kruunaa pecorino isona raasteena

Shepherd’s Pie

1 salottisipuli
1 valkosipulinkynsi
400 g naudan paistijauhelihaa
1 tl suolaa
2 rkl oliiviöljyä
1 rkl vehnäjauhoja
400 g tomaattimurskaa
1 rkl ketsuppia
pippuria
tuoretta timjamia
laakerinlehti
1 dl kasvislientä
4 isoa perunaa
1 dl maitoa
25 g voita
munankeltuainen
1 dl raastettua pecorinoa

Kuullota sipuleita öljyssä, lisää jauheliha ja ruskista se. Suolaa liha. Lisää tomaattimurska ja kasvisliemi. Ripottele jauhot ja sekoita. Lisää mausteet. Anna hautua ja tee sillä välin muusi.

Keitä perunat suolalla maustetussa vedessä kypsiksi. Tee muusi: vatkaa perunat massaksi, lisää lämmitetty maito ja voi, sekoita. Anna jäähtyä hetki ja lisää keltuainen.

Voitele uunivuoka ja kaada jauhelihakastike pohjalle. Levitä muusi päälle ja ripottele piiraan päälle juusto. Paista 200 asteessa, kunnes pinta näyttää herkulliselta ja on vähän ruskistunut.

Omaan makuuni muusia oli aivan tarpeeksi, mutta enemmänkin toki voi laittaa.

Omaan makuuni muusia oli aivan tarpeeksi, mutta enemmänkin toki voi laittaa.

Pinaatin loppusijoituspaikka

Viime viikonloppuna yritin ahkeroida jättimäisen pinaattisäkin kanssa. Tänään pussista oli jäljellä silti vielä yli puolet. Jotain tartti tehrä, koska pussin reunaa vasten makaavat lehdet näyttivät jo turhan kosteilta. Minulla oli myös parhaat ja muutaman huononkin päivän nähnyt oregano sekä vähän paremmassa hapessa oleva rosmariini. Kaapista löytyi myös vähän kuivahtanut limetti. Jälleen minulla ei ole mitään käsitystä, onko näitä aineksia sopivaa sohlata yhteen, mutta tein sen silti. Siispä hihasta heitettyä pinaattipestoa!

Oreganosta käytin tasan kaksi hengissä olevaa lehteä, loppu joutui valitettavasti biojätteeseen. En usko, että nämä kaksi lehteä vaikuttivat ratkaisevasti makuun, joten oregano jäi reseptistä pois… Muuten määrät ovat arvioita ja niitä voi aivan mainiosti muutella. Maku lienee ratkaiseva tekijä. Väristä ainakin tuli keväinen. Löysin myös ulkoa enemmän valoa kuin surkeissa sisäkuvissani, siispä sinne kuvaamaan syksyyn saakka. Huono puoli on tietysti se, että ruoka saattaa jäähtyä ainakin vielä näillä säillä jonkun verran turhan rivakasti.

Keväänvihreä pinaattipesto

Keväänvihreä pinaattipesto

Pinaattipesto

120 g tuoretta pinaattia
2 rkl tuoretta rosmariinia
40 g pinjansiemeniä
30 g pecorinoa
1 dl oliiviöljyä
pieni limetti
suolaa
pippuria

Paahda pinjansiemeniä kuivalla pannulla. Laita pinaatti ja rosmariini korkeaan kulhoon (vaikka muoviseen mehukannuun). Leikkaa lehtiä saksilla pienemmiksi. Samalla pinaatin tilavuus pienenee ja jatkohommat helpottuvat. Laita sekaan pinjansiemenet ja käyttele sauvasekoitinta. Lisää raastettu pecorino, sauvasekoita ja lisää öljyä vähitellen. Lopuksi purista sekaan limetinmehu, pippuria ja suolaa. Maista ja lisää tarpeen mukaan suolaa.

Epäilisin, että pesto paranee, kun se saa maustua jääkaapissa tovin. Huomenna varmasti jo miellyttävämpää – vaikkei tämän päivänkään versiossa valittamista ollut. Keitin spaghettia, sekoitin mukaan runsaan ruokalusikallisen pestoa, päälle vähän pinjansiemeniä ja pecorinoa. Nami nami.

Pinaattipestopasta

Pinaattipestopasta

Pinaatti-makkarapastaa ja tortano

Meneillään on matkijaviikonloppu. Eilisen Soppaa ja silmukoita -blogin aamiaismunakupin johdosta kaappi tursuaa pinaattia, ja sille pitää tehdä jotain. Siis vielä aika paljon, pussi ei tunnu tyhjentyneen, vaikka yritin käyttää sitä paljon jo tämän päivän pinaatti-salsicciapastaan, jonka idea puolestaan lähti Soppakellarin hävikkipastasta. Versiossani on huomattavasti vähemmän kasviksia, mutta valkosipulilla, pinaatilla, salsiccialla, pinjansiemenillä ja lorauksella pastan keitinvettä pääsi aika pitkälle. Tuli oikein hyvää.

Tortano on täytetty vuohenjuustolla, hunajalla ja saksanpähkinöillä

Tortano on täytetty vuohenjuustolla, hunajalla ja saksanpähkinöillä

Lisäksi leivoin Pullan paikasta kopioiden tortanon, jonka täytteenä on vuohenjuustoa, saksanpähkinöitä ja hunajaa. Perinteinen tortano sisältää erilaisia makkaroita/leikkeleitä ja juustoa. Sellainenkin pitää jonain päivänä tehdä. Maistoin jo tortanoa, vaikka se onkin vielä turhan lämmin. Sen voi syödä lämpimänä tai kylmänä. Olettaisin, että hieman lämmin on miellyttävämpi vuohenjuustosta johtuen. Saksanpähkinöistä tulee mieleen rasvaiset pekaanipähkinäviinerit, joita yliopiston kahvilassa myytiin. Johtuneeko hunajan vaikutuksesta.

Tomaatti-inkivääririsotto

Kirsi Pihan ja Marko Kulmalan risottosota jumitti minut Mondon Ruoka & Matka -lehdessä. En ole päässyt siitä eteenpäin, pakko oli testata heti edes yhtä. Testiin pääsi Kirsi Pihan tomaatti-inkivääririsotto. Tässä siitä kahden hengen annos ihan pienillä muokkauksilla. Oli oikein hyvää, tomaattien ansiosta huomattavasti raikkaampaa kuin risotto yleensä.

Tomaatti-inkivääririsotto

Tomaatti-inkivääririsotto oli raikasta ja maukasta

Tomaatti-inkivääririsotto

5 dl kasvislientä (käytin pakkasesta Kirsi Pihan perheessä tuttua Basta!-kirjan ohjeella tehtyä kasvislientä)
1 salottisipuli
1 valkosipulinkynsi
3 tomaattia
2 cm pala tuoretta inkivääriä
1,5 rkl oliiviöljyä
20 g voita
1,5 dl risottoriisiä
pari isoa lorausta valkoviiniä
tuoretta oreganoa
1,5 dl raastettua parmesania
suolaa
mustapippuria

Kuumenna liemi kiehumispisteeseen. Pilko sillä välin sipulit ja tomaatit sekä kuori ja raasta inkivääri. Purista tomaateista ylimääräinen neste.

Kuullota sipuleita öljy-voiseoksessa pannulla. Lisää riisi ja sekoittele, kunnes kiiltävät nätisti. Lisää viini ja sekoita, kunnes se on imeytynyt riisiin. Lisää vähän lientä, hiero riisiä, kunnes edellinen liemi on imeytynyt, ja lisää taas lientä. Jatka, kunnes risotto on valmista. Noin kymmenen minuutin päästä aloittamisesta lisää tomaatit ja sekoita. Tomaatit päästävät nestettä, joten tarkkaile tässä vaiheessa vähän sen määrää.

Lisää juusto, nokare voita, inkivääri ja oregano. Sekoita ja ota pois liedeltä. Mausta suolalla ja pippurilla. Tarjoile parmesanin kanssa.

Jos käytät kaupan valmista kasvislientä, suolaa tuskin tarvitsee lisätä. Jos käytät itse tehtyä lientä, risottoa kannattaa maistella ja lisätä suolaa tarpeen mukaan.

Itse lisäsin vielä risoton päälle viipaleen parmankinkkua, hyvää oli sekin.

Oikein aamiainen lauantaina

Olen kuullut, että ihmiset saattavat panostaa viikonloppuaamujensa aamiaisiin. Minun aamupalani on joka päivä samanlainen: kaksi leipää, päälle leikkelettä ja jos oikein juhlitaan, niin myös juustoa. Kuppi teetä.

Tänään valmistin Soppaa ja silmukoita -blogin reseptiä mukaillen munakupin. Pinaattia piti ostaa ihan hervoton pussi, joten pitänee keksiä jotain pinaattiruokaa tulevina päivinä. Muuten ainekset löytyivät kaapista. Eivät tosin ihan samat aineet kuin alkuperäisreseptissä. Parmesanin sijaan käytin kuivumista odottavaa goudaa. Aika suolainenhan tuosta tuli, käytin oliiveja ja fetaa myös, mutten sieniä. Mutta oikein maukasta.

Minulla jäi keltuainen vähän turhan raa’aksi, unohdin katsoa kelloa ja huolestuin alkuperäisen reseptin varoittelusta paistaa munaa liikaa.

Munakuppi yhdelle

2 viipaletta parmankinkkua tai serranoa
kolme kourallista pinaattia
valkosipulinkynsi
öljyä paistamiseen ja kupin voiteluun
neljä kalamata-oliivia
muutama pala fetaa (tai valutettua raejuustoa, tulee vähemmän suolaista)
tuoretta oreganoa
2 rkl juustoraastetta, esimerkiksi goudaa
kananmuna

Voitele uuninkestävä pieni vuoka öljyllä kevyesti. Vuoraa se kinkulla. Kuullota valkosipulia hetki öljyssä ja heitä sekaan vähän silputut pinaatit, paista hetki ja sekoita mukaan puolitetut oliivit ja fetanpalat. Kaada seos kinkkukuppiin, raasta päälle vähän juustoraastetta ja lisää oreganoa. Riko päällimmäiseksi muna. Täytä esimerkiksi lasagnevuokaa vedellä ja laita kuppi sinne. Paista 225 asteessa, Soppaa ja silmukoita -blogin vinkin mukaan noin 12 minuuttia.

Ja vettähän tarvitaan, jotta astia pysyy hengissä uunissa.

Pippuriakin olisi voinut käyttää, jos olisi muistanut. Sen sijaan tähän ei kyllä enää munaa erikseen tarvinnut suolata, sen verran oli valmiiksi suolaisia aineita mukana.

Chorizo-paprikapasta

Tosi hyvin olen tsempannut. Viimeistä suklaacookietakin viedään, vaikka verisuonet huutaa hoosiannaa. En vain ole heittänyt keksejä roskiin.

Vapulta jäi myös makkaraa, koska en jaksanut siirtyä yhdellekään piknikille. Tänään keitin jämäpastaa. Pastat useamman pussin pohjalta, makkara vapulta, ja paprikaa mahanpalvontajuhlista. Jostain syystä keksejä on helpompi syödä vähän nuutuneena kuin paprikaa. Olen minä parempaakin ruokaa joskus saanut, mutta kyllä tätä söi ennen kuin selkäänsä otti.

Chorizo-paprikapasta
(yhdelle)

Pastaa
Suolaa
Yksi tuoremakkara, esim. Saarioisten Grilliwurst Chorizo
Paprikaa
Ruokakermaa
Pippuria
Jotain yrttiä, vaikka timjamia, rosmariinia tai oreganoa
Pasta Rossaa

Keitä pasta reilussa määrässä suolalla maustettua vettä. Purista makkarasta tasakokoisia paloja pannulle. Ruskista makkaroita hetki. Paloittele paprika ja lisää pannulle. Ylimääräistä rasvaa ei tarvita, makkara luovuttaa sitä aivan tarpeeksi. Kun makkara on kypsää, lisää kerma, lämmitä ja mausta. Sekoita pasta kastikkeeseen ja raasta päälle parmesania.

Mahdoton, mutta ihana hävikkiruoka

Sain vihdoin Mondon Ruoka & Matka -lehden tänään kotiin. Lehdessä on selostettu Kirsi Pihan ja Marko Kulmalan risottosota. Yllättäen alkoi tehdä aika montaa lehdessä esiteltyä risottoa mieli.

Vaan Hävikistä herkuksi -tempaukseen liittyen lehdessä oli edellisen päivän sitruunarisotosta tehtyjen arancinien resepti. Tässä on kaksi ongelmaa: 1) risottoa ei vain koskaan jää yli 2) se harmittaa, koska haluaisin joskus kyetä testaamaan arancinit. Sain niitä Italiassa asuessani, mutten sen koommin. Ihania ovat, mutta mistäs saatais eilistä risottoa…

Jätteet napaan

Tattadaa, nyt se alkoi!

Yli kolmekymmentä ruokabloggaajaa lähti innolla mukaan, kun suolaa&hunajaa -blogissa keksittiin Hävikistä herkuksi -tempaus. Ajatus lähti MTT:n tutkimustuloksista, joiden mukaan suomalaiset aikaansaavat vajaat 400 miljoonaa kiloa ruokahävikkiä. Yksi tyyppi heittää syömäkelpoista ruokaa biojätteeseen (tai lajittelematta…) lähes 25 kiloa vuodessa. Veikkaan, että itse olen vielä pahempi. Yksi syy tuhmuuteeni on yhden hengen talous – jättipakkaukset jäävät välillä väkisinkin syömättä – ja toinen ihan oma tyhmyys ja viitsimättömyys. Syön lähes aina sitä, mitä sattuu huvittamaan ja mitä mieli tekee. Elleivät tähteet kiinnosta, ne jäävät syömättä.

Hävikistä herkuksi -tempauksella haluamme näyttää, miten tähteistä saa kehitettyä syömäkelpoista, jopa maistuvaa ruokaa. Tempaus kestää toukokuun ajan ja sitä voi seurata paitsi tempaukseen osallistuvissa blogeissa, myös sitä varten perustetulla Facebook-sivulla. Käyhän tykkäämässä!

Ensimmäinen ajatukseni oli, että tämähän on helppoa. En vain syö mitään, mikä voisi pilaantua! Kuivapasta on oikein mainio ruokavalion peruskivi… Tarkemmin ajateltuna keinoja vähentää hävikkiä löytyy aika helposti. Lähes kaikki niistä ovat olleet käytössä kotikotona, mutta hyvät kodinhengetärtavat ovat tässä suhteessa vuosien myötä pahasti rapautuneet. Tässä muutama jo käyttämäni tai nyt uudelleen listoille otettava:

1) Juustonkannikat

Juustosta jää aina pala, josta ei enää saa höylättyä. Kannikat kannattaa pakastaa ja pizzanhimon iskiessä raastaa jäisenä monitoimikoneessa raasteeksi. Siinä menevät sulassa sovussa Adamit ja Edamit ja Oltermannit.

2) Pizzataikina

Pizzasta tuli mieleen, että etenkin sinkkutaloudelle pizzataikinat ovat usein turhan suuria. Sitäkin voi pakastaa. En tiedä, mitä ruoan kemiaa paremmin tuntevat tästä sanovat, mutta ainakin hiivatonta taikinaa olen pakastamisen jälkeen käyttänyt hyvällä menestyksellä. Samalla pakkaseen voi heittää myös ylimääräiset itse tehdyt tomaattikastikkeet.

3) Leipä

Pakastaminen, pakastaminen, pakastaminen. Vihaan kuivaa leipää, joten jo siitäkin syystä heitän aina leipäpaketin suoraan kauppakassista pakastimeen. Nykyisin useat leivät on valmiiksi viipaloitu, joten pakkasesta voi ottaa aina tarpeellisen määrän leipää ja sulattaa sen mikrossa. Viipaloimattomat leivät viipaloin ennen pakkaseen laittamista. Siitä kokonaisesta on vähän hankala saada yhtä viipaletta jäisenä.

4) Leipä, osa II

Kuivan leivän lisäksi en mielelläni laita suuhuni päätypaloja. Niiden syömättä jättäminen on kyllä rikos. Päätypaloista saa kuitenkin myös mainiosti korppujauhoja, joten niitä olen päättänyt alkaa valmistaa. Kaksi ensimmäistä päätypalaa lepäävät jo uudessa olomuodossaan kuiva-ainekaapissani. Niistä saa ainakin yksiin lihapulliin jauhot ja kakkuun tarttumisenestopinnan.

5) Valkoviini (myös kuohari)

Jos maailma niksahtaa paikoiltaan ja valkoviiniä tai kuoharia jää juomatta, se kannattaa pelastaa ennen etikoitumista – myös pakastimeen. Valkkarin voi kaivaa kaapista aina kun tekee mieli risottoa. Siitä saa hyvin lohkottua jäisenäkin paloja, ei tarvitse tehdä valmiiksi oikean kokoisia annoksia.

6) Kinkkuleikkele

Kovin moni näistä näyttää liittyvän pizzaan… Toisaalta pizza pitäisi julistaa Hävikistä herkuksi -tempauksen teemaruoaksi, onhan se keksitty nimenomaan kaapin takaosasta löytyvien ruoka-aineiden käyttämistä varten.

Joskus leivänpäälliskinkutkin vanhenevat, vaikka niitä yrittää joka päivä ahkerasti syödä. Tattadaa, nekin voi heittää pakkaseen! Jäisestä köntistä saa pienellä voimankäytöllä aivan tarpeeksi kätevästi suikaleita aikaan. Eikä muuta kuin pizzan päälle tai vaikka pastakastikkeeseen.

7) Tomaatit

Tomaatit, jotka uhkaavat heittäytyä turhan kypsiksi ja pehmenevät, voi heittää öljyn, valkosipulin, suolan ja pippurin kanssa uuniin. Niistä saa joko tuoretomaattikastiketta tai uunikuivattuja tomaatteja salaattiin.

8) Hedelmät

Parhaat päivänsä nähneet hedelmät kannattaa piilottaa smoothieen. Kukaan ei huomaa, että omena olikin vähän pehmeä.

Pakastin on kaikella tapaa hyvä värkki. Sinne voi työntää myös lähes kaiken muun ruoan annospakkauksissa. Sulatus vain ja lämmitys niin valmista tulee.

Näillä aloitetaan. Seuraan mielenkiinnolla muiden bloggareiden aivan varmasti mahtavia ajatuksia. Jospa tämä Hävikistä herkuksi -kuukausi jättäisi jotain pysyvää järkevää toimintaa tähänkin keittiöön.

Seuraa

Get every new post delivered to your Inbox.