Ilolintusen pastaa

Pasta puttanesca, ilotytön pasta. Paljon selityksiä löytyy tämän pastan alkuperästä, muutamia voi lukea esimerkiksi täältä. Säädyllisyydestä ei johdu se, etten ole aiemmin tähän pastaan tarttunut. Ehkä enemmänkin anjoviksista. Jotenkin on ollut mielikuva, että pahalle haisevat ja varmaan myöskin maistuvat. Jo pelkkä sana anjovis kuulostaa epämiellyttävältä ja limaiselta.

Mutta sitten syötiin ennakkoluulot ja hyvää tuli!

Alkuperäinen resepti saattaa olla Mondosta tai jostain muusta lehdestä, joka tapauksessa se on Murun keittiömestari Kalle Kiukaisen käsialaa. Vähän sitä piti tuunata.

Spaghetti puttanesca

(pari reilua annosta)

0,5 gl oliiviöljyä
2 valkosipulinkynttä
1 piri piri (tai jotain muuta chiliä)50 g kirsikkatomaattia
400 g tomaattimurskaa
1 dl kivettömiä kalamata-oliiveja
1/4 dl kapriksia
5 anjovisfileetä
200 g spaghettia
parmesaania
lehtipersiljaa
suolaa ja pippuria

Hienonna valkosipuli ja kuullota oliiviöljyssä. Laita sekaan puolitetut tomaatit ja hienonnettu chili sekä tomaattimurska. Anna hautua matalalla lämmöllä tunteroinen.

Halkaise oliivit, hienonna anjoviksia ja kapriksia vähän. Lisää kastikkeeseen, kuin myös pippuria jonkun verran. Maista, josko tarvitsisi vielä suolaa vaiko eikö. Aika suolaisia asioita muuten on tässä kastikkeessa.

Keitä spaghetti ja sekoita kastikkeen sekaan. Tarjoile parmesanin ja lehtipersiljan kanssa.

Mainokset

Punajuuricarpaccio

Minulle on kertynyt erilaisia punajuurireseptejä melkoinen kasa. Hirveän harvoin vaan tulee mitään niistä tehtyä. Yhteistä niille on joku juusto, esimerkiksi feta tai vuohenjuusto.

Unohdan säännöllisesti miten paljon tykkään piparjuuresta. Yksi resepteistä sisälsi sitä ja pääsi sen takia kokkauslistalle. Siispä punajuurta, vuohenjuustoa, pähkinää, piparjuurta ja mausteita. Ohjeessa sanottiin, että öljyn ja mausteiden pitäisi olla punajuurten seurana jääkaapissa muiden valmistelujen ajan. Ehkä olin valmisteluissani nopea, mutta joka tapauksessa epäilen, että pidempi odottelu olisi voinut tehdä hyvää.

En ole ihan varma, saisiko tätä edes kutsua carpaccioksi, kun sellaisen pitäisi kai olla raakana tarjoiltu. Punajuurethan kyllä keitetään, että tarkkaan ottaen tämä on vain ohuita punajuuriviipaleita höysteiden kera… Mutta carpacciona se minulle myytiin, joten laitetaan samana eteenpäin.

Tätä meillä tehdään joulunakin.

Kuva

Punajuuricarpaccio(kahdelle)

2 punajuurta
1,5 rkl oliiviöljyä
1,5 rkl raastettua piparjuurta
1 tl hunajaa
0,5 tl merisuolaa
mustapippuria myllystä
75 g vuohentuorejuustoa
rucolaa
pähkinöitä (käytin pekaanipähkinää, kaikki muutkin varmasti sopivat)

Punajuuret keitetään kypsäksi kuorineen, menee vähintään 40 minuutta, taisi olla lähempänä tuntia. Kaada kuuma vesi pois ja kylmää tilalle. Anna punajuurten jäähtyä, leikkaa kannat pois ja kuori. Kuoren pitäisi lähteä ihan sormilla liu’uttamalla. Leikkaa esimerkiksi juustohöylällä (tai mandoliinilla jos sellaisen omistat) punajuuret ohuiksi viipaleiksi.

Vatkaa marinadin ainekset hyvin yhteen. Elikkä siis öljy, hunaja, mausteet ja piparjuuri. Kaada osa marinadista lautaselle, asettele punajuuriviipaleet päälle ja kaada loppu marinadi viipaleiden päälle. Laita jääkaappiin odottamaan vähintään muun valmistelun ajaksi, mutta pidempikin marinadin ja punajuurten muhinointi on hyväksi.

Paahda pähkinöitä pannulla ja pieni niitä vähän. Vatkaa vuohenjuusto pehmeäksi. Jaa punajuuret kahdelle lautaselle, asettele rucola, vuohenjuusto ja pähkinät päälle.

Aperitivo

Italiassa on tapana käydä töitten jälkeen vähän baarissa vetämässä lasi viiniä ja syömässä baarin tarjoamia pikku suolaisia. Ne saattavat olla ihan sipsi- ja suolakultakala-tasoa tai sitten tosi hyvät pöperöt niin, että niiden jälkeen ei enää hirveästi edes nälkä jää illallista varten. Koska risotto ei tunnetusti odota ruokailijoita, tarjoiliin italialaisella illallisella aperitivon odottajille (olisi ehkä kannattanut syödä enemmän näitä leipiä ja jättää vaikka risotto tekemättä, tällä kertaa odotusta ei palkittu kovin ruhtinaallisen maukkaalla risotolla).

Vaan. Tarjolla oli siis marinoituja oliiveja, mallasleipää ja kylmäsavulohi-vuohenjuustotahnaa sekä paahdettua patonkia ja gorgonzola-pinjansiementahnaa. Pinjansiemenet piti paistaa neljästi, ennen kuin onnistuin olemaan polttamatta niitä. Että vahdi sinä omiasi vähän paremmin.

Mallasleipää ja kylmäsavulohi-vuohenjustotahnaa

Mallasleipää ja kylmäsavulohi-vuohenjustotahnaa

Kylmäsavulohi-vuohenjuustotahna

riittävästi aperitivoihin seitsemälle

100 g kylmäsavulohta
150 g pehmeää vuohenjuustoa
kourallinen rucolaa
pippuria
1 rkl sitruunamehua

Ja se on heleppoa ku heinänteko: pilko kala ja rucolat pieneksi, sekoita kaikki aineet keskenään tahnaksi. Ihan vaikka lusikalla.

IMG_1748

Marinadi oliiveille

Pari purkkia hyviä oliiveja
2 valkosipulinkynttä
0,5 dl oliiviöljyä
pieni kourallinen tuoretta timjamia
1 tl raastettua sitruunankuorta

Viipaloi valkosipulit ohuiksi lastuiksi. Sekoita marinadin aineet keskenään ja sitten oliivien kanssa. Anna maustua jääkaapissa seuraavaan päivään.

IMG_1750

Gorgonzola-pinjansiemenpatee

2 munaa
250 g grogonzolaa
50 g voita
2 rkl pinjansiemeniä

Keitä munat kovaksi. Vatkaa keltuaiset, juusto ja voi tahnaksi. Paahda pinjansiemenet kuivalla pannulla. Elä polta. Silppua valkuaiset pieneksi. Sekoita valkuaiset ja pinjansiemenet tahnaan. Anna jäähtyä hetki jääkaapissa. Jos tämä pääsee liian kylmäksi, sitä on vaikea käsitellä, joten ota hetkeksi huoneenlämpöön ennen kuin asettelet leiville. Leivät voi paahtaa, mutta niiden kannattaa antaa jäähtyä, ettei puolestaan tahna ala sulaa.

Ihana kasvislisäke

Näyttää siltä, että olen fakkiutunut. Aina (siis ehkä kerran vuodessa), kun kokkaan kavereille oikein kolmen ruokalajin illallisen, päädyn italialaiseen menuun. Kas, siis italialainen illallinen on jälleen nähnyt päivänvalon. Risotosta tuli vetistä ja liian sitruunaista ja vähän pahaa. Kokki unohti maa-artisokan, laittoi sen liian myöhään pannulle ja noukki palat yksitellen muutaman minuutin päästä risotosta, kun riisit alkoivat olla valmista kamaa, mutta artisokka ei ollut samassa tahdissa.

Onneksi risotto ei ollut latistava alku, vaan väliosa. Alku olivat antipastot, tällä kertaa marinoituja oliiveja (hyviä olivat) ja kahta sorttia pikku leipäsiä. Bruschettaa gorgonzolapateella ja äidin leipomaa mallasleipää kylmäsavulohi-vuohenjuustotahnalla (hyviä olivat). Niiden kanssa sai valita joko pahaa tai pahaa drinksua. Kaikkien yllätykseksi osa vieraista jopa nautti niistä. Juomat olivat Americano ja Campari Spritz. Ei makeanhimoisille.

En ole kovinkaan kokenut lihan valmistaja, mutta näin lähes ensikertalaisena onnistuin melkein. Ensi kerralla onnistun kokonaan, sillä se olikin yllättävän helppoa. Vikaan mentiin vain siinä, että myös lisäke oli uunikamaa ja liha odotellessaan meni kypsymään vähän liikaa. Tuli medium plussaa. Valtavan hyvä marinadi oli ja liha oli maukasta eikä voi sanoa että pilalle olisi mennyt. Kasvislisäkekin oli oikein makuisaa, vaikken edes erityisemmin pidä munakoisosta.

Ja jälkkäriksi tein italialaisen banoffeen. Italialainen se on siksi, että ohje oli italialaisten jälkkäreiden kirjassa. Ja siihen tuli kaakaotakin, mikä ei kai muuten banoffeehen kuulu. Pelkäsin, että tulee ällöällömakeaa, mutta se olikin vallan miellyttävää. Krediitit pohjan dikkestiiveille, jotka vähän suolaisina toivat hommaan ryhtiä.

Vaan tässä se hyvä kasvishässäkkä:

Paprika-munakoisolisäke

Paprika-munakoisolisäke

Paprika-munakoisolisäke

Juuri ja juuri seitsemälle pääruuan lisäkkeeksi

oliiviöljyä
3 munakoisoa3 paprikaa (punaisia ja keltaisia)
tuoretta timjamia
pinjansiemeniä
suolaa
vasta rouhittua mustapippuria

Kuumenna uuni 200 asteeseen. Voitele pari pelliä (tai siis leivinpaperia) kevyesti oliiviöljyllä.

Viipaloi munakoisot pitkittäin noin sentin tai vähän vajaan paksuisiksi. Leikkaa paprikat neljään osaan, poista siemenet ja kalvot. Asettele kasvikset pelleille tasaiseksi kerrokseksi, paprika nätti puoli ylöspäin.

Lorauta lisää öljyä kasviksille, levitä vähän. Ripottele päälle oman maun mukaan timjamia, suolaa ja pippuria. Munakoiso vaatii minusta ihan kunnolla suolaa.

Paista noin 20 minuuttia kiertoilmauunissa, molemmat pellit yhtä aikaa. Välillä voi vaikka vaihtaa alemman ylemmäs, niin tulee tasainen tulos. Pari minuuttia ennen valmistumista ripottele sekaan vielä pinjansiemenet saamaan vähän väriä.

Nosta laakealle tarjoiluvadille, nostele kasviksia vähän, niin niistä tulee nätti kasa. Sopii erittäin hyvin lihan lisäkkeeksi.

Korianterikanaa

Olen saapunut kotiin. Muutaman kuukauden evakon jälkeen oma keittiö tuntuu oikein mukavalta asialta. Toisaalta toisten nurkissa ei tule osteltua kaikenlaista, josta ehkä joskus voi tehdä jotain. Kaapit eivät pursuile, kun ei ole kaappeja. Mutta nyt pääsee taas kunnolla kokkaamaan.

Olen rakastunut korianteriin. Ja limeen. Niistä siis marinadi kanalle. Resepti riittää noin puoleen kiloon lihaa. Kolmen helmen salaatti on jotain tabboulehin tai couscous-salaatin kaltaista, mutta isommilla mylpyröillä. Vaan siitäpä ei tule nyt reseptiä, kas kun löysin tämän postauksen luonnoksista keskenkeräisenä.

Korianteri-limemarinadi

1 limen mehu
0,25 dl oliiviöljyä
pieni kourallinen tuoretta korianteria
vajaa 1 tl suolaa
pippuria myllystä
0,5 tl chilijauhetta
0,5 tl chilirouhetta
0,5 tl juustokuminaa
2 tl sokeria
1 valkosipulinkynsi

Purista limemehu, murskaa valkosipulinkynsi. Revi korianteria pienemmäksi. Sekoita kaikki aineet ja laita broileri samaan kulhoon. Kääntele niin, että marinadi peittää kaiken lihan. Anna marinoitua huoneenlämmössä vähintään tunti. Jääkaapissa saa olla pidempäänkin.

Raikas artisokka-melonisalaatti ja vielä yhdet kokkaripalat

Aura-juustoa, leipää, hunajaa ja pähkinöitä

Aura-juustoa, leipää, hunajaa ja pähkinöitä

Unohtui edellisestä postauksesta yhdet pikkusyötävät. Saaristolaisleipää, Aura-juustoa, hunajaa ja pekaanipähkinöitä, siinäpä yksinkertaisuudessaan. Saaristolaisleipä oli ihan ok, mutta väittäisin, että vielä parempaa on itse tehty mallasleipä.

Artisokkaa ja melonia

Artisokkaa ja melonia

Salaatti artisokasta ja melonista

pussillinen salaattisekoitusta
purkki artisokansydämiä
puolikas cantaloupe-meloni
muutama aurinkokuivattu tomaatti
muutama viipale parmankinkkua

2 rkl aurinkokuivattujen tomaattien öljyä
1,5 tl Dijon-sinappia
1 rkl balsamiviinietikkaa
suolaa
pippuria

Sekoittele kastike tasaiseksi. Pilko hedelmät ja vihannekset, sekoittele varovasti kaikki silleen sekaisin.

Kokkaripaloja

Hienot kokkarit vaativat fänsit kokkaripalat. Helppoa hommaa, paketti voitaikinaa ja paria eri täytettä. Kelpasivat vieraille, mutta taidan miettiä täytteitä ensi kerralla vielä uudelleen. Voisi testata vaikka jasupaloja. Näistä suosikkini oli viikunahillo ja valkohomejuusto.

Alkuperäinen resepti on tunnetusti taas jostain lehdestä. Siinä näitä kehotetaan syömään glögin kanssa. Oli ilmeisesti jouluinen tunnelma, kun tein myös timjamipähkinöitä, jotka myös ovat jostain joululehdestä, glögiä niillekin kehotettiin kaveriksi. No eilen oli viintä.

On otettava huomioon, että täytteitä tulee tässä todella reilusti. Että jos on paketti voitaikinaa, kannattaa pienentää annoksia reilusti tai käyttää vain yhtä täytettä, riittää varmasti koko paketilliseen. Avokadotäytteen tein jo valmiiksi vain puolikkaan, mutta sitäkin jäi kunnolla yli. Pastalle kastiketta siis tänään…

Voitaikinasydämet

Osa sydämistä räjähti uunissa, mutta olivat silti oikein käyttökelpoisia.

Voitaikinasydämet kolmella täytteellä

1 pkt voi-, lehti- tai torttutaikinaa
1 muna

Sulata taikina pakkauksen ohjeen mukaan. Ota pienellä piparimuotilla paloja. Ylijäämätaikinaa ei saa vaivata uudelleen tasaiseksi, silloin tuotoksista ei tule uunissa lehteviä. Jos siis jää isohkoja paloja yli, asettele ne päällekkäin, kauli ja ota sitten muotilla jämistäkin kaikki irti. Voitele palat munalla. Paista 225 asteessa uunin keskiosassa noin 10 minuuttia. Osa sydämistä räjähti uunissa, mutta se ei haittaa, niitä voi aivan hyvin käyttää. Kun valmiit sydämet ovat jäähtyneet, halkaise ne kahtia. Lisää täyte väliin ja ota skumppa tai glögi esiin.

Viikunahilloa ja valkohomejuustoa

Viikunahilloa ja valkohomejuustoa

Viikuna-juustotäyte
150 g valkohomejuustoa
150 g viikunahilloa

Levitä viikunahilloa sydämen puolikkaalle. Lisää päälle pieni pala juustoa. Aseta toinen puolikas hatuksi. Räjähtäneempiä versioita voi vähän painaa, pysyvät kyllä hyvin kasassa.

Avokadomoussea

Avokadomoussea

Avokadotäyte
1 kypsä avokado
0,5 dl ranskankermaa
0,5 rkl sitruunamehua
0,5 tl pippuria
0,5 tl yrttisekoitusta
0,25 tl suolaa

Halkaise avokado, kaavi hedelmäliha pieneen kuppiin. Muussaa se haarukalla, lisää muut aineet ja sekoita. Täytä sydämet.

Suklaa-suolapähkinäversiot

Suklaa-suolapähkinäversiot

Suklaa-suolapähkinätäyte
100 g tummaa suklaata
2 dl kuohukermaa
1 dl suolapähkinöitä

Sulata suklaa pienessä kermatilkassa miedolla lämmöllä kattilassa. Lämpöä ei tosiaan tarvita kovin paljoa, parempi vähemmän kuin kiehuminen. Sekoita tasaiseksi. Laita jääkaappiin jäähtymään. Vatkaa kerman kanssa vaahdoksi. Murenna suolapähkinöitä veitsellä. Laita moussea sydämelle ja muutama suolapähkinämuru päälle.

Timjamipähkinöitä ja -manteleita

Timjamipähkinöitä ja -manteleita

Timjamipähkinät

1,5 dl cashewpähkinöitä
1,5 dl kuorittuja manteleita
1 tl timjamia
1/4 tl suolaa
1/4 tl chiliä
1 rkl öljyä

Sekoita kaikki aineet keskenään. Paahda pannulla niin, että saavat kauniin värin. Varo, etteivät pala.

Sunnuntai sujuukin sitten Hesarin ja pitsan kanssa. Pekonia, kanaa, Aura-juustoa ja eilisiä pähkinöitä.

Pizzasunnuntai

Pizzasunnuntai

 

Pekaanipähkinät ja vaahterasiirappi – muffinssin rakastamisyritykset jatkuvat

Muffinssit ovat vähän vaikea asia. Haluaisin rakastaa niitä, niillä on niin kiva nimi ja konsepti. Mutta ne on harvoin oikeasti hyviä. Jostain syystä muffinsseja saa vain kovina. Tai sitten ne on jostain Arnoldsilta ja ihmisen pään kokoisia. Ei kukaan halua niin paljon niistä nautta, kai.

Tänään tulee pitkästä aikaa kunnon poppoo vierailulle. Suunnitelmissa oli, että aamulla siivotaan ja sitten laitetaan ruokaa. Eihän se koskaan niin mene. Ruoan laittaminen on niin paljon kivempaa, että nytkin oli ensin ainakin vähän leivottava. Resepti on aikaisemminkin hehkuttamastani Hummingbird Bakeryn kirjasta. Respetin piti olla kahdelletoista muffinssille. Minulla on 12-koloinen muffinssipelti, täytin sen ja tein kuusi lisää. Että ihan hyvin riittää taikina.

Uunista tuli muuten aika hieno tuoksu. Sitä ihastellessani olisin voinut pari minuuttia aikaisemminkin poistaa herkut kuumuudesta. Ei ne vielä ihan palaneet onneksi. Lämpimänä en ehkä söisi, pitää malttaa odottaa, että jäähtyvät kunnolla. Siksi ihan vielä ei pysty sanomaan, täyttävätkö nämä täydellisen muffinssin kolon elämässäni.

He ovat valmiit

He ovat valmiit, ehkä vähän liiankin.

Pekaanipähkinämuffinssit

350 g vehnäjauhoja
160 g sokeria
0,75 tl suolaa
1,5 tl leivinjauhetta
0,5 tl soodaa
3,75 dl piimää
1 muna
1,25 tl vanilijasokeria
70 g voita
200 g pekaanipähkinöitä
2 dl vaahterasiirappia

Muffinssit odottavat uunia.

Muffinssit odottavat uunia.

Sekoita jauhot, sokeri, suola, leivinjauhe ja sooda keskenään. Sekoita piimä muna ja vanilijasokeri myös keskenään. Kaada neste hitaasti jauhojen sekaan samalla vatkaten, kunnes aineet sekaantuvat keskenään. Lisää sulatettu voi, vatkaa sileäksi. Sekoita puukauhalla mukaan puolet vaahterasiirapista ja vähän murennetut pähkinät. Alkuperäisessä ohjeessa pähkinöitä pyydettiin laittamaan 240 g, mutta se alkoi tuntua yhden pussin eli 160 gramman jälkeen liioittelulta. Laitoin vielä toisesta pussista pohjat sekaan ja päätin lopettaa pähkinöinnin siihen.

Lusikoi taikina muffinssipellin vuokiin tai paperivuokiin (niihin isoihin, amerikanmuffisseille tarkoitettuihin). Jätä noin kolmasosa täyttämättä. Valuttele jokaiselle muffinssille vähän päälle vielä vaahterasiirappia ja iske keskelle vielä yksi kokonainen (puolikas) pähkinä koristeeksi.

Paista 175 asteessa 20-30 minuuttia.

Savulohisalaattia

Olipa kerran pala savukirjolohta. Rakastan lämminsavulohta, mutta en halua syödä sitä lämpimänä, menee jotenkin koko ajatus pilalle. Niinpä en halua tehdä esimerkiksi savulohipastaa. Salaattiin ystäväni sopii mainiosti. Tähän on nyt kerätty vähän kaikenlaista jääkaapista. Eiliset avokadonloput sekoitin illalla sitruunamehun, suolan, sokerin ja pippurin kanssa. Vähän se on jo tummunut, mutta syödään silmät kiinni. Yrttiöljy on jostain muutaman päivän takaa. Siinä on timjamia, persiljaa ja ehkä vähän salviaakin. Öljyä, suolaa ja pippuria.

Savulohisalaatti

Savulohisalaatti

Lämminsavulohisalaatti yhdelle

100 g lämminsavu(kirjo)lohta
40 g pastaa, esimerkiksi farfallea
puoli ruukkua rapeaa salaattia
kolmasosa isosta suippopaprikasta
muutama oliivi
muutama miniluumutomaatti
puolikas tomaatti
yrttiöljyä
avokadotahnaa (puolikas avokado)
pinjansiemeniä

Keittele pasta al denteksi. Valuta ja sekoita yrttiöljyn kanssa. Anna jäähtyä kunnolla. Paloittele lohi ja kasvikset, revi salaatti syömäkelpoisiksi paloiksi. Sekoita kasvikset, lisää pasta ja sekoita varovasti. Lisää lohi ja avokadotahna pieninä köntsinä.

Makiannälkään

Illalla iski taas sekä leipomishimo että makeannälkä. Kaapista löytyy kyllä useimmiten jauhoja, sokeria ja voita. Niillä saa aina jotain aikaan. Tällä kertaa sieltä löytyi myös parhaat päivänsä nähnyt lime. Tästäpä innostuneena leipomaan sitkeitä keksejä Ruokahommia-blogin reseptillä. Sitruuna on korvattu siis limellä, jota olisi voinut enemmänkin tähän satsiin olla. Laitoin jopa vähän sitruunamehua purkista auttamaan tilannetta. Minun makuun silti olisi voinut olla enemmänkin. Lime joka tapauksessa on suosikkilistallani hyvin korkealla, sitruuna vähän alempana.

Nämähän on siis todella tylsän näköisiä keksejä. Todella harvoin tulee tehtyä tällaista, missä ei ole esimerkiksi suklaatia tahi pähkinöitä. Mutta todella makeita ja mukavia suussa olivat nämä yllättävästi. Olin jo tekemässä puolikasta annosta, mutta peräännyin, kun alkuperäisen reseptin lopussa luvattiin, että se olisi ollut virhe.

Ja taikinakin on hyvää. Keksitaikina tietysti monesti on. Se ensiauttaa makiannälkään kyllä tehokkaasti. Taikinasta tuli kaksi ja puoli pellillistä keksejä. Kolme olisi varmaan tullut, ellen olisi syönyt puolta pelliä ennen taikinan pyörittelyä.

Hampaissa on sellainen sokerikalvo päällä, että tunnelma on kuin niitä ei olisi pesty viikkoon.

Sitkeät limekeksit

Ihana koostumus, lisää limeä kaivataan! Keskimmäiset ovat ruokokidesokeritestistä, siksi ruskeampia. Reunalla tavissokerilla kuorrutetut kaverit.

Sitkeät limekeksit
(kolmisen pellillistä)

7 dl vehnäjauhoja
1 tl soodaa
0,5 tl leivinjauhetta
0,5 tl suolaa
1 tl vaniljasokeria
250 g voita
4 dl sokeria
1 muna
kahden limen kuoret raasteena (nyt meni vain yhden)
kahden limen mehu (nyt meni yksi ja 1 rkl sitruunamehua)
sokeria koristelua varten

Yritä malttaa ottaa voi pöydälle vähän pehmenemään. Jos et kykene odottamaan, heitä se hetkeksi mikroon miedolle lämmölle. Älä sulata. Vatkaa voi ja sokeri vaaleaksi vaahdoksi. Lisää muna ja vatkaa sekaisin. Lisää limen kuoriraaste ja mehu. Sekoita vielä.

Sekoita kuivat aineet keskenään. Lisää vaahtoon ja taas sekoitellaan.

Ihanteellinen koostumus taikinassa. Tottelee, muttei tartu kiinni. Kaada lautaselle sokeria. Ota taikinasta kikkareita, pyöritä palloiksi ja pyörittele pallot vielä sokerissa. Lado pellille sopivin välimatkoin, jotteivät tartu toisiinsa uunissa kiinni. Paina palleroita vähän littanammiksi.

Työnnä 175 asteiseen uuniin, odottele 8 – 10 minuuttia ja ota pois. Minulla nämä eivät ainakaan ehtineet kehittää mitään tuoksua ympärilleen. Myöskään ei ole tarkoitus, että ruskettuisivat yhtään, joten sopivan ajan kuluttua ota vain uunista ja usko, että ovat valmiita. Ruskettuneet eivät ole yhtään niin kivoja kuin blondit. Tässä tapauksessa. Blondit ovat sitkeämpiä, ruskettuneet rapeampia. Rapeus ei nyt ruleta.

Päälle voi sirotella vielä tomusokeria, mutta en ehtinyt kun piti alkaa syödä. Sitä paitsi sokeria on kyllä lähes enemmän kuin riittämiin itse taikinassa ja keksien päälle pyöriteltynä.